Kuka on Lutakon ”punaisen veneen kalastaja”?
Oli sitten aamu tai ilta, Jyväsjärven ranta-aallokkoa kyntää hiljalleen punainen vene. Lutakossa asuvia on ihmetyttänyt kuka tämä Lutakolle uskollinen veneilijä on, ja kalastaako hän vai ajeleeko huvikseen pitkin rantaa ihaillen maisemia.
Jyväskylän vierassataman puolella istuu auringossa ahavoitunut, mukavannäköinen keski-ikäinen mies. Punaisen veneen kalastajaksi paljastuu Tapio Aaltonen. Kun Aaltoselta kysytään, mitä hän tekee, sanoo hän heti ytimekkäästi, että hän on veneilijä. Ja oikeutetusti - veneharrastus alkoi jo 15-vuotiaana, kun isä hankki vuonna 1966 ensimmäisen rungon, josta rakennettiin purjevene. Ensimmäisen oman purjeveneen Aaltonen hankki 1974, jonka jälkeen hän rakensi vielä kaksi purjevenettä. Tapio sanoo kuitenkin kyllästyneensä purjehdukseen 28 vuoden jälkeen, jolloin hän vaihtoi purjehtimisen uisteluun.
Aaltonen on myös puuseppä ja ollut kahdeksan vuotta jaksoittain töissä Tekevä Säätiön puupajassa. Puusepän ja hitsarin taidot näkyvät myös teräsrunkoisessa veneessä, joka on täysin hänen omien kättensä jälkeä. Ennen puusepän uraa Aaltonen on ajanut jakoautoa ja käynyt kirjapainokoulun.
Veneessä on kuuden hevosvoiman perämoottori, joka on asennettu kekseliäästi keskelle venettä, kaivoon. Vene on myös tilaihme - veneeseen mahtuu mm. puusauna, grilli, arkkumallinen jääkaappi, kaikuluotain ja makuusijat kolmelle matkustajalle ja paljon kansitilaa. Veneen noin yhdeksän metrin pituutta ajatellessa tämä kuulostaa melko haastavalta, mutta veneessä tuntuu kaikki olevan kohdallaan ja hyvässä järjestyksessä. ’Otatko kahvia?’, kysyy Tapio ja kylläpä kaasuhellalla keitetty kahvi maistuukin! Tapio kertoo veneilyn alkavan joka vuosi siitä, kun jäät sulavat ja jatkuvan aina siihen saakka, kun järvi jäätyy. Tapiolla ei ole montaa päivää kesässä, mitä hän ei viettäisi veneessä. Omien laskujensa mukaan hän ajaa venettään noin 1000 tuntia kesässä. - Veneily onnistuu myös kirpeässä syyspakkasessa, koska veneen lämmitys kaasulla on edullista, iloitsee Aaltonen.
Aaltosen perheen jäsenet ovat myös innostuneita veneilystä, varsinkin perhokalastusta harrastava 23-vuotias poika, Miika. Perheeseen kuuluu myös 25-vuotias biologiaa yliopistossa opiskeleva tytär Janiika ja vaimo Pirkko. Veera, perheessä noin 29 vuotta ollut kakadu, on myös aina kesäisin mukana pidemmillä yhteisillä veneretkillä. Avioliitto jyväskyläläisen pitopalveluyrittäjän kanssa on kestänyt jo kunnioitettavat 26 vuotta. Liiketoiminnan luonteesta johtuen vaimon viikonloput menevät kuitenkin useimmiten työn merkeissä ja veneellä oleilu on harvinaisempaa.
’On perillä, kun on veneessä’
Luonto on kokeneelle veneilijälle hyvin lähellä sydäntä ja hän nauttii myös siitä, että järvellä ei ole mihinkään kiire. Lisäksi uistelu vaatii hitaan vauhdin ja siksi Aaltosen vene lipuu toistuvasti Lutakon rantaviivaa pitkin hyvin hitaasti, mutta varmasti. Aaltonen sanoo, että hän on perillä, kun on veneessä.
Veneilijästä on myös mukavaa jutella hyvänpäivän tuttujen kanssa satamassa, keittää kahvia ja tarjota heille itse uisteltuja ja paistettuja kalafileitä. Eniten Jyväsjärvestä nousee haukea, kuhaa ja ahventa. Aaltonen sanoo pääsevänsä kaloista helposti eroon, jos niin haluaa. Kaloja lahjoitetaan mielellään sataman vakiotutuille. Jos kalasaalis jää itse isännälle, paistaa Aaltonen yleensä kalat fileinä jo veneessä, ja käyttää sanojensa mukaan paljon suolaa ja voita. ’Kehuttu on makua!’, myhäilee Aaltonen. - Jyväsjärvi on kyllä hieno paikka, harvassa paikassa keskellä kaupunkia on tällaisia kala-altaita, toteaa Aaltonen.
Vaikka punainen vene on tuttu Lutakon rantaviivalla, eivät Aaltoset kuitenkaan asu Lutakossa, vaan Tourulan tuntumassa Yrjönkadulla. Vene on kiistatta kuitenkin Aaltosen toinen asunto kesäisin. - Kun Lutakko valmistuu niin maisemat vaan paranee, vaikka pidinkin paljon vanhasta tehdasalueesta, kertoo Aaltonen ja hörppää kahviaan katse kohti rakennustyömaata päin.